Näinkö tässä kävikin?

2.1.2020 06:32 | Kirsti Riihimäki
Sain sähköpostia Oulusta. Kysyttiin, alanko Päivämiehen blogistiksi. Ilahduin.

Aikoinaan olin lehden kolumnistina. Se oli oikeastaan mukava projekti. Joskus otti tiukalle saada kirjoitus määräpäivään mennessä valmiiksi. Helpotus oli nautinnollinen, jos aamulla töihin mennessä sain nuolla kuoren kiinni ja tipauttaa koneella kirjoitetun tuotoksen postilaatikkoon. Joskus seuraava kolumni valmistui jo edellistä tehdessä.

Nytkö alkaisin samalla tavalla terästämään itseäni? Kirjoittamaan somen pilaamassa maailmassa juttuja Päivämieheen kuten nuoruudessani?

HETKINEN! Blogihan se vasta onkin sitä sosiaalista mediaa, jota olen arvostellut! Minäkö kirjoittaisin ja kuka tahansa lukisi, arvostelisi ja antaisi palautetta minulle tai muille, nimellisenä tai nimettömänä? Heittäytyisin siis keskelle sellaista viestintää, jota en oikein arvosta.

Ensi kosketuksen somesta sain jo silloin, kun hankin ensimmäisen internet-yhteyden. Uuteen koneeseeni nimittäin asennettiin Facebook, mutta vaikka en pyytänyt yhtään ainutta kaveria, Facebook lähetteli nimissäni kaveripyyntöjä ihmisille ties miten paljon. Eräs mieheni opiskelutoveri soitti hänelle ja kysyi, mitä se Kirsti oikein tarkoittaa, kun pyytää häntä Facebook-kaverikseen.

Whatsappiin minun on ollut pakko sopeutua, mutta tubeja ja twittereitä, messengerejä, instagrammeja, chatteja ja sellaisia olen pitänyt nuorten höpötyksinä ja naureskellen hypännyt yli. Joskus tosin on tilanteita, jolloin toivon, ettei vastapuoli ymmärrä, etten minä ymmärrä hänen puheestaan yhtään mitään.

Viestintä muuttuu, ja minun on löydettävä siinä oma paikkani. Yhtään blogia en ollut lukenut ennen SRK:lta saamaani blogistikutsua. Nyt olen. Ja olen tajunnut, että niiden kirjoittajat ovat löytäneet ajatuksilleen kanavan, jolla löytävät sekä niitä ihmisiä, joilla on sama arvomaailma kuin myös heitä, joita kiinnostaa uskovaisen ihmisen arki ja ajatusmaailma.

Minä siis lopetan somen totaalin arvostelua ja alan blogistiksi.

Ehkä minultakin löytyisi vielä 12 ajatusta vuodessa – 12 kirjoituksen verran.
 

Kirsti Riihimäki

Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen.

Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat.

Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani.

Kirsti Riihimäki

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi