Torstai 21.11.2019
"
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Juhlaihminen

14.10.2019 06:45 | Satu Luokkanen
Juhlia kyllä riittää, kun perhettä on siunattu. Viime vuosi oli meille melkoinen multihuipentuma juhlien suhteen, sillä ensimmäistä kertaa juhlimme vuoden sisään kihlajaiset, häät, nelikymppiset, rippijuhlat ja ristiäiset. Tiedän, että teoriassa olisi voinut olla vielä valmistujaisjuhlia ja muitakin, mutta olipa sitä noissakin mukavasti mietittävää tällaiselle juhlaihmiselle.

Viimeisimpien juhlien laittaminen oli sellainen kokemus, että kertoessani juhlavalmisteluista joku ehdotti, että kirjaapa asiat ylös ja tee juhlienlaitto-opas lapsiperheen keskeltä. Olisihan siinä ideaa, ja äkkiseltään mietittynä keksisin kyllä muutaman luvun kirjaseen.

Aloittaisin teoksen vaikka näin:

Luku 1

Hanki nelisen kiloa jauhelihaa. Pyörittele ne pulliksi uudella reseptillä, jota on kovasti netissä kehuttu. Mummon parhaat -nimellä ei voi tulla kuin hyviä, joten niitäpä sitten pyörittele ja pannulla paistele ihan urakalla. Muista tehdä erikseen gluteenittomatkin, ja paista ne ensin. Kun saat koko satsin valmiiksi ja laitettua isoon vatiin jäähtymään keittiöntasolle, lupaa eskarilaisen ottaa vadista maistiainen, kun niin nätisti pyysi. Mene siivoamaan jotakin johonkin hetkiseksi ja palaa sitten keittiöön.

Tähän väliin voisi itse kukin kuvitella vaikka tuulen huminaa ja aaltojen liplatusta, sillä se parkaisu joka oikeasti tämän jälkeen tästä juhlaihmisestä kuului, ei kestä julkisuutta. Se oli sen verran iso ääni, että olohuoneessa tyytyväisenä löhöillyt ruuanperso labbiskin havahtui ja lähti ihan huomaamattoman hissukseen ryömimään ulko-ovea kohti vältellen visusti juhlaihmisen katsetta. Sillä se huomasi juuri, ettei ehkä sittenkään ollut emännän mieleen se, että se söi juuri äsken ne neljä kiloa lämpimiä lihapullia.

Ja ennen kuin kysytte, ei ihan kaikkia. Gluteenittomat se jätti. Ei nimittäin yltänyt niihin.

Tässä vaiheessa juhlaihminen komensi tiukalla äänellä sen labbiksen ulos. Sen verran metakkaa piti, että puolisokin sitä tuli autotallista katsomaan ja puhutteli koiraa vakavasti. Ei se ymmärtänyt, nuoli vain huuliaan.

Miehelleni joko koira tai vaimo oli niin rakas, että hän tekaisi uudet lihapullat menetettyjen tilalle sen samaisen eskarilaisen kanssa, joka sen lihapullavadin oli jättänyt koiran ulottuville. Hyviä tuli. Parempia. Tehtiin sillä omalla reseptillä ja jätettiin mummon pullat sikseen. Kaikki kehut miehelle, ne olivat pyöreämpiäkin.

Eteenpäin, seuraava luku:

Luku 2

Muista juhlia laittaessasi, että imeväisillä ja aika paljon isommillakin on ehtiväiset kädet ja suu. Älä esimerkiksi jätä jääkaapin ovea auki, jos se imeväisikäinen on lähellä. Se saattaa työntää nyrkkinsä siihen koristeltuun täytekakkuun ja ottaa maistiaiset. Ja jos meinaat tehdä juhliin britakakkua, muista mainita kotiin jääville yksilöidysti, ketkä kaikki eivät saa mennä niiden pohjien lähelle, jos uskallat poistua keittiöalueelta vaikkapa konfirmaatiotilaisuuteen.

Ole viisas ja luettele varmuuden vuoksi jokaisen nimi. Itse nimittäin tein virheen ja sanoin vain alle kouluikäiset ja sen tuhannen koiran. Se seuraava nimeltä mainitsematon juuri ja juuri kouluikäinen ihminen jäi sanomatta, ja hän söi yhden pellillisen britakakkupohjaa rippikirkon aikana. Kun olimme hänelle vähän vihaisia siitä, puolustautui hän tuohtuneena, ettemme olleet hänelle itselleen maininneet asiasta, ja hänestä se on niin hyvää. Onhan se.

Luku 3

Hyvissä opaskirjoissa toki on lajituntemuksen helpottamiseksi tuntomerkkejä. Niin tässäkin kirjassa, eli tämä luku alustavasti pohtii, mistä tuntee juhlaihmisen.

Juhlaihmisellä on ainakin yksi varajääkaappi varastossa, osalla enemmänkin. Meillä ollaan hyvin kohtuullisia, on vain yksi täyskorkea ja toinen puolikorkea. Siis varastossa, keittiössä toki myös yksi. Kelpaapa sitten tehdä kakkua ja salaattia, kun on paikka, minne ne säilöö. Kannattaa kuitenkin mitata jääkaapin leveys, ettei tee esimerkiksi levykakkua ahneuksissaan niin isolle tarjoilualustalle (vaikkapa tyylikkäälle isolle laatalle), joka ei valmiina mahdukaan mihinkään jääkaappiin.

Juhlaihminen tekee tehokkuudesta taidetta. Leipoo esimerkiksi  varmuuden vuoksi kuusi kranssia saadakseen esteettisesti täydellisen yhden kranssin juhliin. Perhe saa sitten urakalla nauttia kransseista pitkään ennen ja jälkeen juhlien, mutta pullahan onkin ihan parasta, mitä ihminen voi syödä. 

Juhlaihminen on sikäli samanlainen kuin koiraihminen, että häntä ei saa päästää vauhtiin lempiaiheensa parissa, jos ei siitä halua keskustella. Hän tietää eri kermamerkkien hienoudet ja huonoudet, hän osaa eritellä eri suklaiden makuvivahteet ja suutuntuman. Hän erottaa sokerit sokkotestissä ja tekee jopa tieteellisen kokeen, jossa testaa eri sokerilaatujen toiminnan munkin pinnalla esteettisessä mielessä. Voin sanoa, että palasokeriversio jakoi mielipiteitä. 



Juhlaihminen saattaa olla myös sellainen, että itse juhlapäivänä hän ei syö. Hän ei saata. Ei maistu. Kun on raatanut ajatustasolla usean päivän ja teon tasolla pari päivää, ei enää halutakaan syödä valmiita tuotoksia. Mutta auta, kun tulee juhlapäivän jälkeinen auvoisa päivä. Silloin ei pitele mikään. Siinä menee kaikkea ja paljon. Ottaa samana päivänä santsit ja rääppiäiset, ja illalla ei voi kuin hymyillä hyvin hiilareiden voimallisesta tehosta.

Lisää lukuja saa ehdotella, tiedä vaikka oikea kirjanenkin joskus syntyisi.
 

Vanhemmat

Satu Luokkanen

Olen 40-vuotias kotiäiti Mäntsälästä. Päätyönäni on olla vaimo ja suurperheen äiti. Ajattelen, että se on minulle annettu osa, johon haluan olla tyytyväinen ja tehdä sen eteen parhaani. Tätä uraa on takana jo yli 21 vuotta, mutta harjoitteluaika jatkuu edelleen.

Olen onnellinen.

Rakastan sanoja. Rakastan kirjoja, kirpputoreja. Rakastan ystävien kanssa kokoontumisia. Rakastan organisoimista, numeroita, listoja ja taulukoita, asioiden laittamista järjestykseen, ranskalaisia viivoja.

Nautin siitä, että asiat pysyvät pieninä, ihmisen kokoisina, ymmärrettävinä. Yritän etsiä ilon- ja tyytyväisyydenaiheita arjesta, koska niinä hetkinä koen eläväni eniten.

Palautetta kirjoituksistani saa laittaa osoitteeseen satu.luokkanen@hotmail.com.

Satu Luokkanen

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi