Maanantai 14.10.2019
"
Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Ps. 119:105

Pätkätöissä

2.10.2019 06:51 | Sauli Tervaniemi
Valmistuin kesällä koulusta, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Arvelin tuolloin, että tulen mahdollisesti vielä kaipaamaan opiskelua. Tuo aika tuli nopeammin kuin ymmärsinkään. En tosin tiedä, kaipaanko itse opiskelua, mutta varmuutta elämään ja tasapainoa rutiineihin kylläkin. Olen päässyt maistamaan sitä, millaista on olla pätkätyöläinen. Työläinen, joka on kuin harvoin tarvittava työkalu, tarpeellinen hetken, ja sen jälkeen valmis siirrettäväksi takaisin ylähyllylle.

Ajattelin keväällä, että kyllä työ tekijänsä löytää. Syksyni alkoikin kiireisesti. Ehdin käyttää vain pari päivää työnhakuun ja jopa turhautua, kunnes minua pyydettiin opettajansijaiseksi pariksi päivää. Lähdin iloisin mielin. Kävi nopeasti ilmi, että työtä olisi hieman pidemmäksikin aikaa. Meni viikko, toinenkin. Sijaisuus venyi kuin purukumi. Huomasin olevani korviani myöten töissä. Valmistelin huomisen oppitunteja iltaisin ja aikaisin aamulla, kun lapset nukkuivat. Ihmettelin mielessäni joskus kuulemiani puheita opettajien työn helppoudesta.

Työtä riitti, mutta se oli mieluisaa. Kolmen viikon jälkeen aloin jo tottua ja tuntea oloni kotoisaksi. Nimet tarttuivat päähän. Opettajienhuoneessa oli mukavaa. Neljäs viikko vierähti. Pääsin luokkakuvaan ja tunsin olevani kuin oikea opettaja. Laadin kertausmonisteita, kokeita ja sain Wilma-tunnukset sekä tulostamiskortin. Tarkistin kokeita ja jaoin numeroita. Mustekynä siinä vain viuhui. Olin oikea opettaja. Sitten työt loppuivat – yhtä nopeasti, kuin olivat alkaneetkin.

Seurasi kummallinen tyhjyys. Siihenkö se nyt päättyi? Juuri nyt, kun asemani oppilaiden silmissä ja opettajienhuoneessa oli vaihtunut sijaisesta opettajaksi, joka ei ollutkaan yhden päivän juttu. Orastaneet suhteet kollegoihin ja oppilaisiin katkesivat. Kymmenet ja taas kymmenet opetellut nimet menettivät merkityksensä. Olin antanut palan sieluani työlle, jota ei enää ollutkaan. Täystyöllisyys vaihtui pariin luentokurssiin yliopistolla ja jälleen kerran aktiiviseen työnhakuun.  

Uutta matoa koukkuun, sanoo järki. Näin tietysti aionkin toimia. En kuitenkaan ollut tullut ajatelleeksi, miten nopeasti juurtuminen työyhteisöön tapahtuu. Mitä jos tällaisia muutaman viikon tai kuukauden mittaisia pätkätöitä on edessä useampi? Kuinka monta kertaa jaksan omaksua aina vain uuden ja uuden työyhteisön ihmisineen, sääntöineen ja kulttuureineen? En todellakaan tiedä. Huolta herättää se, että opettajien työtilanne on hankala.

Onneksi kolikolla on aina se toinenkin puoli. Kaikesta huolimatta uuteen työpaikkaan meneminen on aina myös mukavaa ja avartavaa. Jokaisessa paikassa oppii jotain uutta. Samalla kerrytän kokemustani ja olen askeleen lähempänä vakituista työtä. Uskon, että jossain vaiheessa satun tökkäämään kenkäni juuri siihen ovenrakoon, josta mahdun vääntäytymään kokonaan sisälle.

Tällä hetkellä kuitenkin odottelen ylähyllyllä vuoroani. Minun ei auta muu kuin tehdä asiat niin hyvin kuin osaan. Hoitaa jokainen sijaisuus pedantisti ja olla aktiivinen. Kukapa tietää, vaikka pidempiaikainen työ alkaisi seuraavasta pätkätyöstä. Aion jatkossakin luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä, kunhan vain jaksaa yrittää.
 

Vanhemmat

Sauli Tervaniemi

Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle.

Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu.

Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää.

Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com.

Sauli Tervaniemi

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi