Myrskyjen keskellä

4.11.2019 06:41 | Sauli Tervaniemi
Harva aihe aiheuttaa yhtä paljon tunteita vanhoillislestadiolaisuuden piirissä kuin hoitokokoukset. Jokainen liikkeen piirissä varttunut on kuullut sanan joskus – ja rohkenen väittää, että useimmiten negatiivisessa merkityksessä. Kuinka moni kuitenkaan tietää tarkemmin, mitä tuo käsite pitää sisällään? Tiedätkö esimerkiksi sen, miksi hoitokokouksia alettiin aikanaan pitää? Minä en ainakaan tiennyt ennen kesää 2017, jolloin pääsin keskustelemaan aiheesta useiden tapahtumissa mukana olleiden ihmisten kanssa.

Näitä keskusteluita kävin erityislaatuisen kesätyöni kautta. Minulla oli kunnia olla mukana SRK:n juuri valmistuneen historiantutkimuksen aineistonkeruutyössä. Työhöni kuului tehdä tutkimushaastatteluita henkilöistä, jotka olivat 1960–1970-luvuilla olleet SRK:lla töissä tai muutoin mukana vaikuttamassa. Sunnuntaina 28.10. julkaistu tutkimus käsittelee edellä mainittua aikaa ja on nimeltään osuva: Myrskyjen keskellä –  Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 3. Sana myrsky kuvaa hyvin sekä vanhoillislestadiolaisuuden sisäistä tilaa noihin aikoihin että suomalaista yhteiskuntaa laajemmin.

Tuona aikana Suomi muuttui peruuttamattomalla tavalla. Vanha maatalousyhteiskunta sai väistyä. Ihmiset muuttivat massoittain kaupunkeihin ja Ruotsiin. Talot ja tilat tyhjenivät, peltoja laitettiin pakettiin. Puhutaan suuresta rakennemuutoksesta. Yhteiskunta muuttui myös arvoiltaan. Vasemmistoaate eli nousukauttaan. Populismi SMP:n muodossa heräsi eloon. Yhteiskunnan maallistuessa myös kristilliset arvot menettivät merkitystään. Neuvoloissa aloitettiin ehkäisyneuvonta, ja keskiolut saapui kauppoihin. Populaarikulttuuri, kuten televisio, elokuvat ja viihdemusiikki löivät läpi toden teolla, kun ihmisten varallisuus ja vapaa-ajan vietto lisääntyivät. Suomi ei ole koskaan muuttunut yhtä paljon yhtä lyhyessä ajassa.

Nämä suuret muutokset eivät voineet olla näkymättä myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Tuli tarve määritellä uskovaisten suhtautumista uusiin asioihin. Samalla heräsi myös huoli siitä, että monien elämäntavat ja arvot olivat maallistuneet muun yhteiskunnan mukana. Sain kuulla useissa haastatteluissa, miten rauhanyhdistyksissä ympäri Suomen ihmisillä oli suuri tarve keskustella asioista.

Seurakuntaillat, joissa pääpaino oli yhteisessä keskustelussa, olivat yhä yleisempiä. Keskustelut koettiin välttämättömiksi, mutta varsinkin 1970-luvun lopulla tapahtui paljon virheitä ja ylilyöntejä. Monet joutuivat kokemaan vääryyttä. Nyt julkaistu tutkimus avaa myös näitä tapahtumia laajasti, joten en kommentoi niitä tässä enempää.

Haastattelutyötä sen sijaan kommentoin, sillä se oli aikamoinen oppikoulu. Ei ollut helppoa mennä ihmisten koteihin ja esittää kysymyksiä muun muassa 1970-luvun hoitokokouksiin liittyen. Kävimme monien kanssa läpi erittäin herkkiä asioita. Joidenkin haastateltavien luona vierailin useamman kerran. Kyselin ja kuuntelin. Tunnit nauhurissa seurasivat toistaan. Välillä kahvittelimme ja jatkoimme keskustelua. Toimistolla kirjoitin haastattelut auki ja opiskelin asioita. Syvennyin, mietin ja haastattelin.

Työ oli haastavaa, mutta myös hyvin mielenkiintoista. Kaikkea en ymmärtänyt, ja jotkut asiat näyttivät käsittämättömiltä, jotkut ristiriitaisilta. Ei auttanut, vaikka tiesin tämän olevan tyypillistä muistitiedolle, jossa jokainen haastateltava tulkitsee menneitä omasta kokemuksestaan käsin. Välillä kuulemani asiat aiheuttivat ahdistusta. 

Koin, että työ pakotti minut kohtaamaan oman uskoni perustukset. Ymmärsin, että tutkimusta tehdessänikin minun täytyy olla selvillä siitä, mihin uskon ja miten. Nämä käsitykset taas täytyy säilyttää erillään kaikista niistä tapahtumista, joita haastatteluissa käsittelimme. Ymmärsin, että minun ei olisi mitään mieltä ahdistua asioista, jotka olivat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten. Ajattelin, että ihmisten puutteellisuus ja myrskyävät ajat menneisyydessä eivät saa tulla uskomisen esteeksi tänä päivänä. Saatuani nämä asiat päässäni järjestykseen jatkoin työtä kuin uutena miehenä.

Huomasin myös sen, että kristillisyytemme vaikeisiin asioihin tutustuminen on ehdottomasti hyväksi. Ne ovat opiksi ja opastukseksi. Luulo vaihtuu tiedoksi. Hankalista aiheista keskustelu muuttuu helpommaksi. Samalla voi aina tarkastella sitä, mikä on oman uskoni perustus ja minkä takia olen uskomassa. 
 

Vanhemmat

Uudemmat

Sauli Tervaniemi

Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle.

Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu.

Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää.

Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com.

Sauli Tervaniemi

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi