Postiautomatkaa ja leivoksia, muistoja lapsuudesta

10.1.2020 06:46 | Vaula Eskeli
Istuin hämilläni postiauton kyytiin. Äiti oli saatellut minut kirkonkylälle ja antanut ohjeita matkalle. Olin hieman alle seitsemänvuotias ja sain lähteä mummulaan yökylään. Mummu ja tuta, joksi me isoisää kutsuimme, olivat muuttaneet kaupunkiin. Mummu oli kova ikävöimään ja aina entisellä kotiseudulla käydessään hän mietti kenet voisi saada vieraakseen. Niinpä mummu oli pyytänyt minua vierailulle. Matkustaisin kaupunkiin postiautossa ja tuta tulisi hakemaan minut linja-autoasemalta.

En ollut aiemmin matkustanut niin pitkää matkaa yksin, joten istuin äidin neuvojen mukaisesti lähellä kuljettajaa. Alkumatka sujuikin mukavasti maisemia katsellen. Maisemat vaihtuivat nopeasti, ja jännitys vatsassani kasvoi sitä mukaa, kun matka eteni kauemmaksi kotoani. Vähitellen auton epätasainen kyyti alkoi tuntua epämiellyttävästi vatsassani ja aloin voida pahoin. Kuljettaja oli varmaankin seurannut matkantekoani ja nähnyt minun kalpeat kasvoni, koska hän osasi tuoda minulle paperipussin juuri oikealla hetkellä. Onneksi selvisin loppumatkasta paremmin.

Perillä kaupungissa näin jo kaukaa tutan odottelevan minua linja-autoasemarakennuksen edessä ja kuulin hyväntuulisen tervetulotoivotuksen: ”Jumalan terve!” Juoksin nopeasti hänen luokseen ja lähdimme kävelemään mummulaan, jonne oli vajaan puolen kilometrin kävelymatka. Välillä poikkesimme tutan kanssa läheiseen kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita. Mummu odotteli ikkunassa tuloamme ja oli ovella vastassa. Kohtaamisessa oli läsnä ilo ja jälleennäkeminen oli ihana. Mummu oli keittänyt ruokaa, ja kotoinen ruuantuoksu leijui asunnossa.

Mummu ja tuta asuivat vanhan kaupungin alueella Isollakadulla valkoisessa puutalossa, jossa oli pieni sisäpiha. Mummu oli enimmäkseen kotosalla, sillä hän poti usein päänsärkyä. Mummun ollessa lepäämässä tutalla oli tapana käydä tuttavien luona kylässä ja hoitelemassa asioita. Kaupungilla liikkuessaan hänellä riitti puhetta kaikkien tuttujen ja tapaamiensa ihmisten kanssa. Usein hänen jutustelunsa kääntyi uskon kysymyksiin ja hän muistutti parannuksen teosta sekä tarjosi ihmisille anteeksiantamuksen evankeliumia. Kuuntelin puhetta vieressä ja ihmettelin miten tuta puhui lempeästi uskosta, hänen sanoissaan oli lämmin, toisista välittävä rakkaus.

Eräänä päivänä me lähdimme taas tutan kanssa asioille kaupungille. Ensimmäiseksi kävimme läheisessä apteekissa ostamassa mummulle Hota -pulveria, jota hän käytti särkyyn. Pulveri oli pakattu pieniin paperisiin annospusseihin ja lääke sopi mummun mielestä lähes jokaiseen vaivaan.

Apteekissa käynnin jälkeen menimme käymään kauppatorintorin lähellä sijaitsevassa Vainion leipomossa. Vastaleivottujen pullien ja leipien tuoksu tuntui ihmeelliseltä kaupassa, koska en ollut koskaan aiemmin käynyt leipomokaupassa. Katselin innoissani mitä erilaisempia leivoksia ja pullia lasitiskin läpi. Valitsimme päiväkahville pullat meille jokaiselle ja lisäksi ostimme tuoretta leipää. En olisi millään malttanut heti lähteä pois leipomosta.

Kun noin viikon kuluttua tuli aika palata mummulasta kotiin, mummu muistutti minulle seuroissa käymisestä ja toivoi, että kirjoittaisin hänelle kirjeitä yhdessä äidin kanssa. Hän odotti kovasti kirjeitä ja jaksoi aina vastata kaikille. Opittuani itse kirjoittamaan lähettelin hänelle kirjeitä ja piirustuksiani silloin tällöin. Usein äiti joutui kuitenkin lukemaan kirjeet minulle, koska mummun käsialasta oli vaikeaa saada selvää.



Paluumatka meni paljon nopeammin kuin mummulaan mennessä. En tullut huonovointiseksi, enkä edes jännittänyt osaisinko jäädä oikeassa paikassa pois linja-autosta. Oli hyvä palata kotiin.

Isoäidin kirjeiden
lempeät rivit
palaavat kevättuulten mukana.

Hänen pehmeä kätensä
kädelläni hyväilemässä

ruskean esiliinan taskussa
särkypulverin tyhjä kuori
monien huolien
ja raskaiden päivien painona.

Ajatukset tulevassa
hän kulki aamun valoon

katse täynnä kimallusta
hän ojensi kätensä
uuteen päivään.

 

Vaula Eskeli

Katson elämää naisen, vaimon, sekä tukiperhe- ja sijaisvanhemman näkökulmasta. Olen saanut kokea vanhemmuuden onnenhetkiä avatessamme kotimme perhehoitoa tarvitseville lapsille.

Olen syntyisin keskipohjalaisesta pienviljelijäperheestä. Asuin pitkään pääkaupunkiseudulla tehden työtä hoitoalalla. Nyt kotini ikkunoista avautuu pohjanmaalainen maisema.

Pidän runoista ja seuraan vuodenaikojen vaihtelua. Rakastan puutarhanhoitoa.

Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen vaula.eskeli@gmail.com

Vaula Eskeli

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi