Äiti

4.1.2020 06:01 | Vesa Kumpula
Äiti varaa yhden kampanisun jokaiselle ystävälle. Kampanisu on hänen mielestään parasta, mitä voi tarjota.

Äiti on yhdeksänkymmentäyksivuotias ja odottaa, että pääsisi Kanarialle lämpimään talven keskeltä. Jospa vielä kerran pääsisin, hän toteaa.

Äiti on eloisa persoona ja kiinnostunut läheisistään. Hän haluaa tietää, mitä kuuluu. Lapset, miniät ja vävyt sekä lastenlapset viestittävät hänen kanssaan Whatsappissa. Hän odottaa viestejä ja vastaa aina. Äidillä on iso sydän ja paljon ystäviä.

Rauhanyhdistyksen keittiövuorossa äiti oli vielä kahdeksankymppisenä. Myyjäisiin hän leipoi rieskaa. Äidin rieskat ovat maailman parhaita. Rieskoihin saattaa kietoutua jotenkin myös äidin persoonallisuus, en tiedä, mutta joku ystävä saattaa tietää. Niin, lämmin rieska ja voinokare päällä, voiko mikään olla maukkaampaa.

Äiti on kertonut, että suurin käänne hänen elämässään tapahtui, kun hän sai nuoruudessaan parannuksen armon. Myllyreissulla ollessaan äitini isältä kysyttiin, onko hänellä tytärtä, joka voisi tulla erääseen perheeseen apulaiseksi. Tuskinpa isä aavisti, mitä tapahtuisi, kun hän vastasi myönteisesti. Äiti oli kodista, jossa ei puhuttu Jumalasta eikä luettu Jumalan sanaa. Talossa, johon äiti meni, pidettiin seuroja. Jumalan sana puhutteli, ja Jumala avasi tunnon. Äiti sai uskoa syntinsä anteeksi, sai parannuksen armon ja pääsi näin Jumalan valtakuntaan.

Yhdeksänkymmentävuotisjuhlissa äiti halusi, että lauletaan virsi Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun. Suuri suku oli paikalla, yli kaksisataa vierasta. Juhlassa muistelimme äidin elämänvaiheita ja monia yhteisiä muistoja. Iloittiin, naurettiin, laulettiin, hiljennyttiin, ja tietysti söimme rieskaa ja kampanisuja.

Äidistä ei ole kirjoitettu yhtään syntymäpäiväkirjoitusta mihinkään julkaisuun. Mitään varsinaista syytä siihen ei ole, mutta niin se on vain mennyt. Ajattelen, että maalaistalojen äidit, paljon työtä tehneet ja uurastaneet, olisivat kyllä ansainneet enemmän huomiota. Oli lastenhoito, ruoanlaitto, leipominen, pyykkäys, karjanhoito ja paljon muuta huolehdittavaa.

Äiti on muistellut, että oli vain kaksi arkipäivää kuukaudessa, jolloin hän pääsi käymään kirkonkylällä: maitotili- ja lapsilisäpäivä. Silloin maksettiin kauppojen vastakirjat ja vaateostokset. Ei raha aina riittänytkään. Luulenpa, että joskus vaatemyyjät odottivat tuota iloista ja energistä maalaisrouvaa piristämään päivää. Kaupassa puhuttiin ilot ja surut, ja iloinen nauru raikui.

Äiti on saanut olla terveenä lähes koko elämänsä ajan. Joskus lääkäri on ihmetellyt sitä, miksi kymmeneen vuoteen ei ole verikokeita otettu. Äiti oli vastannut, ettei ole ollut tarvetta ja johtuneeko se siitä, että hän on synnyttänyt kaksitoista lasta. Äidillä on pilkettä silmäkulmassa.

Ei äidin elämä ole ollut pelkkää myötäistä vain. Kyllä hänenkin elämään on kuulunut monia vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Rakkaan aviopuolison sairaudet ja kuolema järkyttivät häntä syvästi, mutta niistäkin oli selvittävä. Isäni kuoleman aikaan äiti oli kuusikymmentäviisivuotias.

Leskeksi jäätyään äidillä alkoi uusi jakso elämässään. Äiti on liikkuvaa sorttia, ja kun hänellä ei ollut ajokorttia, hän päätti sen hankkia. Autokoulunopettajan opissa ja kannustamana ajokortti sitten heltisi.

Myös ihmissuhteet muuttuivat. Ystävät olivat olleet yhteisiä perheystäviä. Äiti on kertonut, että ei ollutkaan enää niin mutkatonta olla tekemisissä pariskuntien kanssa. Onneksi löytyi tyttökavereita, joiden kanssa voi jakaa ajatuksia ja kulkea yhdessä seuroissa ja muualla. Saa nauraa, itkeä, puhua ja kuunnella.

Äiti on puhunut, että uskon lahja ja uskomisen ilo ovat tärkeintä hänen elämässään. Jumala on varjellut ja auttanut. Evankeliumi on antanut voimaa, ja saattajat ovat auttaneet. Äiti on halunnut muistuttaa uskomisen tärkeydestä myös kaikkia läheisiä.

Jokin aika sitten kävelimme äidin kanssa aurinkoista Kanarian rantakatua. Meren aallot löivät rantaan ja lämmin tuuli pöllytti hiekkaa. Joimme kahvit, ja söin juuri minulle leivotun kampanisun, Suomesta tuodun.


 
 

Vesa Kumpula

Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen.

Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana.

Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä.

Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa.

Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi.

Vesa Kumpula

Armostas kaikesta kiitoksen kannan

Jaakko Linjaman säveltämää musiikkia – puhuttelevaa ja harvoin kuultua.
Äänite sisältää hengellistä laulumusiikkia ja kuoromusiikkia sekä soitinsävellyksiä uruille, viululle ja pianolle.

25 €

Toim.: Jouni Hintikka ja Kirsti Nurkkala

Erityisen läheisinä

Kirja erilaisuudesta, elämän ainutlaatuisuudesta ja rikkaudesta: teoksessa puheenvuoron saavat erityislapset, heidän läheisensä sekä aiheen parissa työskentelevät ammattilaiset.

25 €

Salla Sivula
Kansi: Silja-Maria Wihersaari

Ketunpojat ja kätköviesti

Kuka on päässyt Ketunpoikien jäljille, ja mitä hän heistä tahtoo? Entä kuka on salaperäinen Anna, joka laittaa viestejä Iidalle? Ketunpojat saavat arvoituksen toisensa jälkeen ratkaistavaksi, kunnes kätköseikkailu saa ratkaisunsa.

15 €

Ari-Pekka Palola

Myrskyjen keskellä

SRK:n historian kolmas osa kuvaa vaiherikasta ajanjaksoa 1962–1980.

48 €

Toim. Kaisa Ikonen

Herra siunatkoon sinua, SRK:n Suviseurat Muhoksella

Muhoksen Suviseurat 2019 yksissä kansissa: monipuolinen neliväriteos palaa suviseurajärjestelyihin sekä erilaisiin suviseuratunnelmiin.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi