SRK tekee lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla. Työ sisältää lähetysmatkoja, paikallisen toiminnan tukemista sekä humanitaarista avustustoimintaa lähetystyön kohdemaissa. 

Tässä blogissa muun muassa puhujat, tulkit ja seuravieraat kertovat kokemuksiaan lähetystyöstä.

Voit antaa palautetta tai kertoa toiveita tähän blogiin liittyen osoitteeseen lahetystyo@srk.fi.

Kuva: Kalevi Niemikorpi

Vanhoillislestadiolaisella herätysliikkeellä on kolme kansanopistoa: Jämsässä, Ranualla ja Reisjärvellä. Opistot toimivat kristillisten arvojen pohjalta. Opiskelijat ovat pääasiassa peruskoulun tai toisen asteen
koulutuksen juuri suorittaneita nuoria. Opiskelijoita on myös ulkomailta, lähinnä muista Pohjoismaista sekä Pohjois-Amerikasta.
 

Opistoilla on omat painopistealueensa. Jämsässä korostuvat musiikki ja kansainvälisyys, Ranualla viestintä ja kuvataide, Reisjärvellä sosiaali- ja terveysala, yrittäjyys ja erätaidot. Opistojen yhteisiä vahvuuksia ovat kielet ja käden taidot. Jokaisessa opistossa on myös linja kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville.

Viikonloppuisin ja loma-aikoina opistoilla on monipuolista lyhytkurssitoimintaa.

Jämsän Kristillinen Kansanopisto

Reisjärven kristillinen opisto

Ranuan kristillinen kansanopisto

Yli 55-vuotiaana aloitan uudenlaista elämää. Tieto ja muistaminen antavat tilaa luovalle ymmärtämiselle ja ilmaisulle. Se tuntuu hyvältä.

Minussa puhuu nainen, äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä. Remontintekijä, kirjallisuus- ja psykoterapeutti, rauhanyhdistyksen limppuvastaava. Melkoinen kuoro!

Jos haluat kirjoittaa minulle takaisin, lähetä viesti osoitteeseen mirjatytti.heikkila(at)gmail.com

Olen tuore turkulainen. Muutimme vaimoni kanssa tänne Helsingistä, kun jäin eläkkeelle kauppaopettajan työstä. Geenini ovat länsirannikolta ja Laatokan liepeiltä, olen syntynyt pohjoisessa, mutta asunut suurimman osan elämääni etelässä. Viime vuosiani ovat leimanneet kaksi sairastamaani syöpää. Olen kiinnostunut liian monista asioista. Maalaan ja kirjoitan.

heikki.honkala@icloud.com

Olen leiponut niin kauan kuin muistan. Tarkkaan ottaen kauemminkin. Perimätiedon mukaan minä aloitin leipomisen varpaillaan kurottaen. Sen jälkeen sekä leipomista että kurottelua jatkui monen vuosikymmenen ajan. Nyt molemmat ovat asettuneet pieniin kotitarpeisiin.

Minulla on kokemusta työelämästä, työelämän ulkopuolelta ja siltä väliltä.  Nykyarjessa mietin monenlaisia asioita eri näkökulmista ja eri aikajänteillä. Yritän säästää voimia pahan päivän varalle.

Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: liisaelina.huusko(at)gmail.com

Rakastan perhettäni. Nautin nuotiohetkistä ja lasten laulusta. Siitä tunteesta, kun tajuan, että jokaiseen päivään on riittänyt valoa.

Taaksepäin katsoessa näen kivun ja ilon vuorovedet. Missä ikinä polkuni on kulkenutkin, tänään olen tässä. Luottavaisin mielin saan astua huomiseen.

Jos tahdot antaa blogistani palautetta, lähetä pohdintojasi osoitteeseen anne.lindfors@hotmail.com.

Olen 40-vuotias kotiäiti Mäntsälästä. Päätyönäni on olla vaimo ja suurperheen äiti. Ajattelen, että se on minulle annettu osa, johon haluan olla tyytyväinen ja tehdä sen eteen parhaani. Tätä uraa on takana jo yli 21 vuotta, mutta harjoitteluaika jatkuu edelleen.

Olen onnellinen.

Rakastan sanoja. Rakastan kirjoja, kirpputoreja. Rakastan ystävien kanssa kokoontumisia. Rakastan organisoimista, numeroita, listoja ja taulukoita, asioiden laittamista järjestykseen, ranskalaisia viivoja.

Nautin siitä, että asiat pysyvät pieninä, ihmisen kokoisina, ymmärrettävinä. Yritän etsiä ilon- ja tyytyväisyydenaiheita arjesta, koska niinä hetkinä koen eläväni eniten.

Palautetta kirjoituksistani saa laittaa osoitteeseen satu.luokkanen@hotmail.com.

Jokainen on hyvä jossain, mutta minä osaan kaikkea ja en mitään. Olen kiinnostunut kaikesta ja en mistään erityisesti. Vääräleuan kaverini sanoin olen juuri siksi oikealla alalla opiskellessani luokanopettajaksi.

Etsin elämästä kaunista, löydän sen silloin tällöin, ja kadotan sen ajoittain niinkuin muutkin ihmiset, luulisin. Kirjoitan kaikesta mitä ajattelen ja pyrin sanoittamaan tuntojani jotakuinkin järkevässä muodossa.

Palautetta toivon osoitteeseen: elja.maaninka@hotmail.com

Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen.

Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Kuinka aikaisin Suviseurojen järjestäminen aloitetaan? Millaista on antaa niiden valmistelulle runsaasti omaa vapaa-aikaa? Miltä tuntuu odotella radiosuviseuroja, kun ei itse pääse paikanpäälle?

Mitä ajatuksia herättää se, että Suviseurat tulevat alueelle, jossa on paljon lestadiolaisia, mutta samalla myös ennakkoasenteita heitä kohtaan? Entä se, kun ne tulevat naapuripellolle?

Millaisin ajatuksin Suviseuroja odottaa nuori opiskelija? Entä perheellinen?

Näistä teemoista voit lukea Suviseurojen viestintätoimikunnan toimittamasta blogista.