Perjantai 19.7.2019
"
Sytytä silmiini valo, älä anna minun nukkua kuolemaan, ettei viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", ettei vastustajani saisi iloita tappiostani. Ps. 13:4-5

Päivän hyvät lähimmäiset

Siionin lähetyslehti - Hartauskirjoitukset 16.4.2019 09:31 | Päivämies


Eräänä iltana nukkumaan mennessäni ajattelin, että sen päivän hyvät lähimmäiset minulle olivat olleet poliisi ja farmaseutti. Olin päivällä menossa töiden jälkeen kauppa- ja apteekkiasioille ja ajamassa marketin parkkipaikalle. Edessä ajava auto pysähtyi ja alkoi peruuttaa parkkiruutuun törmäten samalla autooni. En ehtinyt väistää.
Nousimme molemmat autoistamme ja ehkä hätääntyneessäkin mielentilassa oleva toisen auton kuski syytti minua kolaroinnista. Poliisi tuli selvittämään tilannetta ja asia ratkesi rauhanomaisesti.

Kerroin apteekissa farmaseutille juuri tapahtuneesta ja hän totesi lohduttavasti: ”Sinulle saattaa illalla tulla pieni stressireaktio, lue silloin jotain mukavaa.” Illalla olin huojentunut, ettei kenellekään sattunut mitään pahempaa. Ja muistin myös sen, minkä ensin unohdin: olihan se suuttunut kolaroijakin minun lähimmäiseni.

Jokainen on lähimmäinen

Vanhan testamentin maailmassa lähimmäinen merkitsi lähinnä lähellä olevaa, omaan kansaan kuuluvaa ihmistä. Sieltä löytyy kuitenkin kohtia, joissa kehotetaan osoittamaan myös muukalaiselle oikeutta tai vieraanvaraisuutta (5. Moos. 24:14).

Muukalaiseksi luokiteltavan moabilaisen Ruutin sanat anopilleen Noomille puhuttelevat: ”Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani” (Ruut 1:16).

Uskonyhteys loi naisten välille vahvan siteen. Monien koettelemusten keskellä elävä Job toteaa: ”Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon – joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan” (Job 6: 14). Kuka on tosi ystävä, tosi lähimmäinen? Sananlaskuissa sanotaan: ”Paljon ystäviä – vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli” (San. 18:24).

Jeesuksen opetus lähimmäisyydestä ei jätä tulkinnanvaraa. Lainopettajan kysyessä ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?”, Jeesus kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta, joka osoitti rakkautta ryöstettyä miestä kohtaan.

Vertauksessa konkretisoituu rakkauden kaksoiskäsky: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.” Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:37–39.) Uskosta seuraa hengen hedelmänä rakkaus lähimmäistä kohtaan (Gal. 5:22).

Tuulahdus hyvää 

Kerran eräs vanha ystävämme totesi hieman leikkisästi: ”Ystävät voi valita, mutta naapurit antaa Jumala.” Kyllä, hyvät naapurit ovat ja ovat olleet arkemme ilo. Niin iso ilo, että heistä on tullut myös ystäviä, lastemme kummeja, osasta saattomiehiä. Mikä ilahduttakaan arjen keskellä enemmän kuin ystävällinen tervehdys ja kuulumisten kysyminen aidan takaa. Yhteisellä lenkillä tai kahvikupin ääressä naapurin kanssa voi jakaa arjen iloa ja kuormaa ja keventää sydäntään.

Lapset opettavat usein meille aikuisille ennakkoluulotonta suhtautumista toisiin ihmisiin ja toisaalta oppivat kanssakäymisen mallia aikuisten keskinäisestä yhteydestä. Usein olen todennut, että ennalta kutsumattomat vieraat tuovat aivan erityistä iloa kotiin. Piipahtaminen ovensuussa pysäyttää hetkeksi kodin tavanomaisiksi muotoutuneita rutiineja ja on kuin uusia tuulia virtaisi lähimmäisen mukana ovesta sisään. Vertaansa vailla ovat ne hetket, jolloin uskovaisten vieraiden kanssa pysähdytään hetkeksi ja lauletaan yhdessä Siionin lauluja ja virsiä.

Lähimmäisyys on suurta lahjaa. Uskovaisilla on Siionissa, varsinkin kotirauhanyhdistyksessä, ympärillään kuin suuri perhe.  Paavali kirjoittaa galatalaisille: ”Kun meillä on vielä aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin” (Gal. 6: 10). Lähimmäiset antaa Jumala. Miten voisin heitä ilahduttaa?

Tarvitseeko joku yksinäinen kuuntelijaa ja lähellä olijaa? Olisiko minusta apua tuttavaperheen arjen haasteissa? Voisinko ilmoittaa nimeni resurssipankkiin ja antaa auttavat käteni ja kuulevat korvani lähimmäiseni iloksi? Onko tämän päivän kiire niin todellinen kuin miltä se tuntuu, vai voisinko antaa aikaani sitä tarvitsevalle – ja huomata, mitä itse tulen samalla saaneeksi? 

Teksti: Noora Tala-Kopperoinen
Kuvituskuva: A.-L. S.

Julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 10.4.2019

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi